Susikallion Sahrami

Päiväkirjamerkinnät

 

 

07.12.2013 Amin tuominen Niittypuroon

Pamautin oven kiinni, ja menin ulos. Ulkona oli aurinkoista, ja 2 astetta lämmintä. Ihana päivä siis. Astelin reippaasti autolleni, johon oli kytketty hevostraileri. Avasin oven, ja sujahdin sisään. Laitoin turvavyön kiinni, käynnistin moottorin, ja lähdin ajamaan kohti Susikalliota.

Susikalliossa tapasin Vionan.
- Hei! Tulin nyt hakemaan Amia Niittypuroon, sanoin Vionalle.
- Hienoa että pääsemme siitä eroon, Viona sanoi läpällä.
- Se on ollut oikea enkeli ja pikkupaholainen, hän jatkoi.
- Jaahas. No, toivottavasti selviän sen kanssa! sanoin hieman huolestuneella äänensävyllä.
- No, Ami on valmis lähtöön, tavarat on pakattu, senkun haet sen! Viona sanoi, ja viittasi kädellään tallin suuntaan.

Tallissa oli hämärää. Askeleet kopisivat tallin kylmällä betonilattialla, kun menimme Amin karsinaa kohti.

Karsinassa minua odotti aivan ihana shetlanninponivarsa. Ami hörähti minulle, ja tuli haistamaan minua. Annoin käteni sille, ja se hankasi päätään siihen. Laitoin Amin päähän varsariimun, ja napsautin riimuun kiinni riimunnarun. Avasin karsinan oven, ja lähdimme kävelemään kohti ovea. Tallipihalla Ami hirnahti epätoivoisasti, kun talutin sitä kohti avattua traileria. Traileriin Ami suostui menemään ilman taisteluita, ihmetteli vain mikä ihme paikka sekin oli. Laitoin luukun kiinni. Hain Amin tavarat tallista autoni takapenkille. Hyppäsin autoon, käynnistin moottorin, ja lähdin ajelemaan kohti Niittypuroa.

Ajoin Niittypuron tallipihalle. Sammutin moottorin, ja hyppäsin ulos kuskin paikalta. Vastaani käveli nainen, joka vaikutti olevan noin 30-vuotias. Hän esittäytyi Emilieksi. Menimme talliin, jossa oli 8 karsinaa, rehuhuone, pesukarsina, satulahuone ja hevostenlaittopaikka. Tallin värisävy oli vaalea, mikä sopi talliin todella hyvin. Ami sai karsinan aivan tallin perimmäiseen osaan. Sen karsinakaveri oli puoliveritamma Dellan. Amin karsinaan oli laitettu jo purut valmiiksi. Kaikki oli valmista ja täydellistä.

Menimme pihalle, jossa otin Amin ulos. Avasin lastausluukun, ja vastassani oli hätääntynyt pieni shetlanninponivarsa. Se katsoi minuun päin, ja hirnahti. Menin traileriin, ja irrotin Amin. Peruutimme yhdessä tallipihalle. Siellä Ami hirnahti kovaa, ja hevoset vastasivat tallista. Talutin Amin talliin, ja karsinalleen. Päästin sen tutustumaan uuteen kotiinsa.

Pyynnöstäni Amin ja Dellanin välinen väliseinä oli matala, ja siinä oli pidemmät kalterit. Ami meni heti tutustumaan Dellaniin. Niillä näytti synkkavan heti alusta. Heitimme Amille vähän hienää, mitä se alkoi heti syömään.

Kannoin ähisten ja puhisten Amin tavarat satulahuoneeseen. Järjestelin ne omille paikoilleen, ja kaikki olikin jo pian valmista. Sanoin heipat Emilille, pusut Amille, ja lähdin iloisena ajelemaan kohti kotia.
 

 

Valmennusviikonloppu Vallattomassa 01.01.2014 kommentit

 

Inka ja Ami lähtivät valmistautumaan estevalkkuun hyvissä ajoin. Poni tuntui olevan hiukan huonolla tuulella, koska taluttaessa Amia kentälle se laittoi jarrut pohjaan, eikä suostunut liikkumaan ja jono seisoi. Viimein shettistamma sai raahattua itsensä vastahakoisesti kentälle ja valmennus voitiin aloittaa.

Itsenäisten alkulämppien jälkeen aloitimme ravaamalla kahta puomia kahdella voltilla. Halusin saada ponit keskittymään ratsastajaan, eikä juonimaan ponimaisia temppujaan. Ami toimi ihan nätisti ja totteli Inkan apuja, vaikka olikin ajoittain loikkimassa hieman isommalla pompulla puomien yli. Vaihdoimme suuntaa ja ongelmat alkoivat näkyä kunkin ponin kohdalla. Ami meinasi puskea oikeassa kierroksessa ulos ja huomasin, että Inka joutui käyttämään aika paljon ulkopohjetta. Pikkuhiljaa itseppäinen poni alkoi antaa periksi ja totteli nätisti kääntävää ulkopohjetta.

Jatkoimme pienellä laukkatehtävällä. Laukkasimme päädyssä olevan voltin puomin yli ja jatkoimme kolmelle kavaletille. Halusin rentoa ja hallittua ratsastusta, jossa hevonen ei itse määrää vauhtia vaan ratsastaja säätää sen rauhalliseksi ja rennoksi. Ami meinasi ensimmäisellä kerralla vähän kaasutella ja kavaletit menivätkin sitten niin ja näin, mutta toisella kerralla ei onneksi ollut niin kiire. Laitoin Inkan ratsastamaan voltin pariin otteeseen peräkkäin, kunnes annoin luvan mennä kavaleteille, jos pystyy pitämään tämän rennon laukan, jonka juuri saimme työstämällä. Vaihdettiin vielä kierrosta ja mentiin tehtävä niin, että ensin kavaletit ja tämän jälkeen voltti. Ami menikin sitten ihan nätisti ja kantoi itsensä koko lopputunnin.

Lopuksi haimme rentoa ja pitkää ravia, jota on helppo työstää. En vaatinut Amilta mitään kouluratsun muotoa, vaan pitkän kaulan ja rennon askelluksen. Annoin lopuksi luvan siirtyä käyntiin ja autoin Amille loimen, ettei sen lihakset kylmettyisi.

 

02.02.2014

 

 

Amin eläinlääkäritarkastus 25.01.2014

 

Varsa on täysin terve ja hyvin kehittynyt, silmät ovat kirkkaat ja sierainvuotoa ei ole. Sydän- ja hengitysäänet ovat normaalit eikä jaloissa ole vikaa.

 

Rokotusten jälkeen viisi päivää kevyempää liikuntaa josta vähitellen paluu arkeen.

 

Jalan haava ei ollut syvä, vain laajahko pintahaava minkä takia sitä ei ommella. Desinfioin haavan eikä siellä ollut mitään vierasesineitä, joten Ami on hyvin todennäköisesti hangannut jalkaansa johonkin ja ihon pinta on auennut. Laitoin jalkaan siteen joka tulisi vaihtaa aamuin illoin samalla kun puhdistetaan haava. Varsa ei ontunut jalkaa kuitenkaan joten sen ei pitäisi haitata varsinkaan rokotuksista johtuvaa muutenkin rauhallisempaa menoa.